KEHA-keskus loi itselleen virtuaalisen toimintakulttuurin
Työnteonmuutos ja organisaatioiden hajautuminen sai KEHA-keskuksen innostumaan virtuaalisen toimintakulttuurin kehittämisestä. ELY-keskusten ja TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskus KEHA kutsui mukaan organisaatioidensa virtuaalisen toimintakulttuurin rakentamiseen kaksi toteuttajatahoa: Humapin ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun ammatillisen opettajakorkeakoulun. Yhdessä rakennettiin VIRTU-hanke uusien työtapojen käyttöön oton tukemiseksi. Valtiokonttorin Kaiku-rahoitus mahdollisti pilotin, jonka hyödyt tulevat nyt pikkuhiljaa näkyviksi.
Tavoitteenamme oli lähteä opettelemaan uusia työnteon muotoja ja madaltamaan kynnystä käyttää hajautetun työnteon välineitä. Lähdimme reippaasti käyttämään etäyhteyksiä meille räätälöidyn valmennuskokonaisuuden tukemina, selvittää johtava kehittämisasiantuntija Ari Hyyryläinen.
VIRTU-hankkeen runko muodostui yksinkertaiseksi: kolme puolenpäivän tuokiota kaikille neljälle erilliselle osallistujaryhmälle. Kohtaamisten välillä mukanaolijat tekivät konkreettisia kokeiluja ja veivät virtuaalityön oppeja organisaatioonsa.
Valmennus rohkaisi henkilöstöämme Skype for Businessin käyttöön sekä antoi meille eväitä toimia monipaikkaisesti ja rakentaa omia sessioita työkalun avulla. Osallistujille oli tärkeää, ettei valmennuksessa tarjoiltu pelkkiä kikkakolmosia, vaan tutustuttiin aidosti monipaikkaisen työnteon tapoihin ja tutkimukseen, kertoo tilaajan ja osallistujan roolissa mukana ollut Hyyryläinen.
Kynnys käyttää Skype for Businessia omassa työssä madaltui, kun pääsimme tutustumaan siihen ohjatusti yhdessä. Saimme lisäksi ajattelullemme siementä: Mihin kaikkeen työkalu arjessa taipuu.
Digikulttuurin murroksen äärellä
Hyyryläisen mukaan Skype for Business, siinä missä muutkin monipaikkaisen työn tukityökalut, on nyt otettu ELY-keskuksissa ja TE-toimistoissa käyttöön. Monipaikkaisissa organisaatioissa sisäistä työtä tehdään Skype for Businessin avulla ja yhteisiä, ohjaavia toimintoja – kuten koulutuspäiviä – on pikkuhiljaa siirretty verkkoon.
Esimerkiksi Ympäristöministeriö on vienyt lähes kaiken henkilöstökoulutuksensa verkkoon. Käyttö on selkeästi lisääntynyt viime aikoina läpi organisaatioiden.
Hyyryläinen pitää yhtenä onnistuneen valmennuskokonaisuuden kulmakivenä hankkeessa toteutettua ”totuttua modernimpaa tilaaja–tuottajamallia”. Mukaan toteutukseen kutsuttiin Hyyryläisen mukaan kaksi toisistaan tarpeeksi eroavaa tahoa, joiden ajatusmaailmassa oli kuitenkin riittävästi samankaltaisuutta.
Yhteistyön tekemistä eri toimijoiden kesken tarvitaan jatkuvasti enemmän. Kahden toisilleen vähän tuntemattomamman toimijan yhteistyön tuloksena syntyi varmasti uudenlaista tekemistä, josta kaikki hyötyivät. Tällainen toimintamalli haastavat jähmeitä kilpailutusprosesseja jatkossa yhä enemmän.