Tulevaisuus luodaan tämän hetken tietoisuuden ja tekojen kautta

Tämä dialoginen blogiartikkeli on oiva esimerkki asynkronisesta yhdessä kehittelystä.

(P) -Niko, kuis hurisee? Pitikö meidän kirjoittaa hlogi eli Humap Blogi?

(N) -Moi Pekka, kiitos hyvin hurisee, entä itsellä? Ja joo kirjoitetaan vaan! Mikä olisi sun mielestä hyvä aihe?

(P) -Miten olisi sun lempiaihe Tulevaisuuskuntoisuus? Mutta mietin, pitäisikö meidän tuoda tulevaisuuskuntoisuuden rinnalle myös NYTkuntoisuus? Se voisi tarkoittaa läsnäolon voimaa, kykyä aistia mitä oman itseni sisällä nyt tapahtuu, mitä muissa ihmisissä tapahtuu, mitä luonnon ekosysteemissä tapahtuu, mitä globaalissa liiketoimintakentässä tapahtuu, mitä globaalissa geopolitiikassa tapahtuu. Mitä mieltä olet?

(N) -Todella mielenkiintoinen näkökulma! Allekirjoitan täysin tuon NYTkuntoisuuden. Tulevaisuuttahan ei oikeasti ole olemassa, eikä tule koskaan olemaankaan. Aina, kun aika siirtyy eteenpäin, on vain nykyhetki. Tulevaisuus on aina kuvitelmaa siitä, mitä saattaa tapahtua. Tulevaisuuskuntoisuus on sitä, että meillä on kykyä ja menetelmiä käsitellä tulevaisuutta.

(P) -Eli toisin sanoin, Tulevaisuus luodaan tämän hetken tietoisuuden ja tekojen kautta. Kerro miten Tulevaisuuskuntoisuutta treenataan?

(N) -Tulevaisuuskuntoisuuden suhteen mielikuvitus on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista, koska voimme vain kuvitella erilaisia tulevaisuuksia. Mennyt aika ja nykyisyys ovat erittäin tärkeitä lähtökohtia tulevaisuudelle, mutta ei saa myöskään antaa niiden korostua liikaa. Tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa, toisin kuin menneeseen. Siksi on ymmärrettävä, miten on tultu tähän hetkeen, mutta uskallettava unelmoida paremmasta tulevaisuudesta. Sanopa sinä miten NYTkuntoisuutta voi kehittää?

(P) – Meillähän on valtavat perinteet hiljentymiselle ja mielen kohdistamiselle tähän hetkeen. Buddhalaisuus, meditaatio, moderni psykologia ja neurotiede. Puiden halaaminen, metsään meneminen, lenkkeily, sauna, purjehdus, hengittäminen tai vain oleminen… keinoja kyllä löytyy.

Vastavoimat ovat valtavat, olemme itse luoneet kiiremonsterin, aivot uuvuttavan elämäntahdin, ylinopeuteen villiintyneen somen ja käden jatkeeksi kasvaneet kännykät. Olemme hukanneet itsemme. Nykyinen tapamme elää on tuhoamassa planeettamme ekosysteemin – emme voi kuluttaa äärellisen planeetan luonnonvaroja nopeammin kuin se kykenee niitä luomaan uudelleen. Meidän on hidastettava tahtia, tarkastettava suuntaa, syvennyttävä asioihin systeemisesti. Rakennetaan elämämme tahdistin uudelleen.

(N) – Eli on pysähdyttävä, jotta päästään paremmin, kestävämmin ja jopa nopeammin eteenpäin. Tulevaisuuskuntoisuudessa mielikuvituksella kuvitellaan mitä kaikkea voikaan tapahtua, mutta tarvitaan myös kykyä unelmoida. Siis pohtia, minkälaisen tulevaisuuden haluamme.

Tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa, niin kuin jo sanoin, mutta se vaatii näkemystä siitä, minne haluamme ja tekoja nyt, eli mainitsemaasi nytkuntoisuutta. Ja sinne toivottuun tulevaisuuteenhan harvoin päästään helpolla, joten sinnikkyyttä ja uskoa tekemiseen tarvitaan myös. Viimeiseksi haluan mainita optimismin, sillä meidän on pystyttävä uskomaan parempaan tulevaisuuteen. Optimismi on onnistuneen muutoksen edellytys.

(P) – Aivan loistavaa! NYTkuntoisuutta voi ja täytyy rakentaa myös työn arjen tasolla – miten syvennymme uudistumiseen tässä hetkessä? Yksilöinä, tiimeissä, organisaatioissa, ekosysteemeissä, ihmiskuntana. Kyse on itsensä ja toistemme johtamisesta, luottamuksen, avoimen vuorovaikutuksen ja keskinäisriippuvuuden oivaltamisesta, tässä ja nyt.

(N) – Selvästikin ilman hyvää NYTkuntoisuutta, emme pysty kehittämään tulevaisuuskuntoisuutta. On siis osattava hyödyntää molempia kuntoisuuksia yhdessä ja erikseen!