Kokonaisuuksien tajua – systeemisen ajattelun tarve

Informaatiota on tarjolla jatkuvasti enemmän. Siksi tuloksentekoon ja yhteistyöhön vaikuttavien asioiden havaitseminen on periaatteessa entistä helpompaa. Informaatio muuttuu kuitenkin merkitykselliseksi ja ymmärrettäväksi vasta, kun se kytkeytyy osaksi jotain isompaa kokonaisuutta. Systeeminen ajattelu on kokonaisuuksien kautta osien ja toimintalogiikan hahmottamista.

Organisaatioiden kehittämisessä systeemisyys tarkoittaa johtamisen painopisteen siirtymistä yksittäisten henkilöiden ja asioiden seuraamisesta koko systeemin toimintaa hahmottaviin ajattelumalleihin. Niiden avulla voidaan organisaatiossa oppia paremmin erottamaan kehittymisen kannalta relevantti informaatio epäolennaisesta.

Systeemiajattelu luo erinomaiset edellytykset vastuulliselle itseohjautuvalle ajattelulle. Yksittäiset toimijat oppivat tunnistamaan, miten vaikuttavat ja kytkeytyvät suhteissaan toisiinsa ja kokonaisuuteen, miten kokonaisuus muuttaa heitä ja he kokonaisuutta sekä tavoitteellisesti että tarkoituksetta. Ajattelumallimme muokkautuvat yhteistyössä, vuorovaikutuksen, koulutuksen ja yhteisen kulttuurin seurauksena.

Avain systeemisyyteen on sen ymmärtäminen, miten mielemme rakentaa kokonaisuuksia, kun yhdistämme havaintoja asioista ja tapahtumista toisiinsa. Se, miten ymmärrämme puiden, kasvien ja eläinten kytkeytyvän toisiinsa ja muodostavan metsän, avaa mahdollisuuksia kehittää metsää, ei vain puita tai kasveja siellä.

Toimintaamme ohjaa aina paras ymmärryksemme kokonaisuudesta, joka rakentuu organisaatioissa päivittäisten keskustelujen kautta. Ajattelumallimme ovat jatkuvan neuvottelun tuloksia tilanteiden muuttuessa. Tutkimalla tapaamme neuvotella siitä, mitä näemme ja kuinka sen ymmärrämme ja miten pitäisi toimia, kehitämme systeemistä kulttuurista osaamista organisaatiossa. Hauskalla minuutin videotarinalla havainnollistetaan tätä neuvottelua:

https://www.youtube.com/watch?v=Cau1wtiPm3Y 

Muutosten ja ennakoimattomuuden keskellä pitkäjänteinen menestyminen on yleensä seurausta ajattelumallien kehittymisestä. Organisaatioiden johtamisessa on totuttu suunnittelemaan ja ratkaisemaan asioita ajattelutavoilla, jotka nojaavat loogisen ja johdonmukaisen ajattelun vahvuuksiin. Asiat pelkistetään selkeisiin syy-seuraus-kaavoihin. Niiden pohjalta luodaan yleisiä ohjeita ja toimintamalleja. Johtamien on keskittynyt roolien ja tehtävien tehokkaaseen hoitamiseen ohjeiden pohjalta. Asioiden manageeraus ohjaa näkemään kokonaisuuksien sijaan puut metsästä, mutta isompi kokonaisuus vahvuuksineen jää hyödyntämättä.

Systeemisyys on moninäkökulmaisuutta. Eläviä kokonaisuuksia ei näe manageerauksen logiikalla, vaikka senkin näkökulma on merkittävä.

Kuvittele, että astut uuteen huoneeseen. Huone näyttäytyy aivan erilaiselta riippuen siitä, kenen ajatuksin sitä katsot; sisustajan, palaverin pitäjän vai varkaan. Kaikki asiat tai ilmiöt ovat eri tavalla merkittäviä kokonaisuuksia riippuen käyttämistämme näkökulmista ja mielen malleista.

Jokainen näkökulma luo uudenlaisen kokonaisuuden, ja tarkastelun kohteena oleva systeemi muuttaa muotoaan. Systeemisyys on merkityksellisyyden ja merkityksettömyyden neuvottelua. Ytimessä on kokonaisvaltaisemman ymmärryksen rakentaminen erilaisten ajattelumallien dialogina. Metsää ja sen puita tulee tarkastella niin osana ihmisen hyvinvointia ja kulttuuria kuin teollisuuden ja metsätalouden kuin luonnon itseisarvon kauttakin. Systeemisesti ihmisten keskustellessa tulisikin nousta esiin tutkivaa neuvottelua siitä, miten ja mistä näkökulmista erilaisia systeemejä keskusteluissa nähdään ja mitä samaa ja erilaista näkökulmien kytkeytyminen tuo esiin.

Monien systeemien kytkeytyessä toisiinsa syntyy kompleksisia kokonaisuuksia joiden erityispiirteisiin kuuluu muun muassa se, että niissä muodostuu aina ilmiöitä, joita ei voi tietää etukäteen. Siksi systeemistä viisautta on oppia systeemin johtamisessa tutkimaan esimerkiksi tavoitteena olevien asioiden ja systeemin ennakoimattomien vaikutuksien toisiinsa kytkeytymistä.

Organisaatioiden tavoitellessa tehokkuutta voi sen seurauksena syntyä ennakoimattomia kulttuurisia sivuvaikutuksia, ei tarkoitettuja ajattelumalleja, joiden vaikutus organisaation toimintaan voi olla paljon tehostamisen tavoitteita merkittävämpi. Ilmastonmuutos lienee jättikokoinen tarkoitukseton teollistumisen sivuvaikutus, jonka merkitys kuitenkin näyttää nousevan merkittäväksi ihmisen kulttuurisen selviytymisen kannalta. Kompleksissa systeemeissä lyhyen tähtäimen tulokset eroavat usein suuresti pitkän tähtäimen tuloksista.

Systeemiajattelu on tämän ajan työkalupakki. Se avaa vaihtoehtoisia näkymiä maailmaan ja tekemiseen. Systeemiajattelu on yleensä avuksi, kun vanhat ajattelu- ja toimintamallit jumittavat. Organisaatiot tulisikin nähdä jatkuvasti parempina, systeemejä sopivina kokonaisuuksina. Siten niiden johtamisen seurauksena syntyisi mahdollisimman monesta näkökulmasta jatkuvasti uusiutuva parempi maailma.