Kolme numeroa ja kaksi tarinaa vastuullisuudesta

Kuolleella planeetalla ei ole liiketoimintaa, työpaikkoja tai hyvinvointia. Ilmastokriisi, luontokato ja luonnonvarojen ylikulutus ovat systeemisiä haasteita liiketoiminnalle. Kyse ei ole vain maineen tai riskien hallinnasta. Kyse on strategisesta liiketoimintamahdollisuudesta eli investoinnista yhteiseen tulevaisuuteen.

Miksi jokainen organisaatio miettii tällä hetkellä omaa paikkaansa suhteessa vastuullisuuteen? Vastuullisen organisaation tulisi varmistaa, että liiketoiminta vastaa kolmeen keskeiseen numeroon.

Ensimmäinen on numero kahdeksan. Nykymenolla hiilibudjetti riittää alle kahdeksan vuotta. Sen jälkeen ilmakehään on tupruteltu niin paljon hiilidioksidia, että ilmaston lämpeneminen rajoittaminen 1,5 asteen tuntumaan käy mahdottomaksi. Globaalisti päästöt pitäisi vähintään puolittaa seuraavan kahdeksan vuoden aikana. Aikaa ei ole ilmastotoimien osalta hukattavaksi.

Toinen numero on yhdeksän. Ilmasto on kaikkein kiireellisin ympäristövastuun osa-alue. Ei kuitenkaan ainoa. Meillä on yhdeksän planetaarista rajaa, joiden sisään liiketoiminta pitää saada sovitettua. Ilmaston ohella näistä rajoista ovat vaarallisesti ylittyneet jo typpi- ja fosforikierto, maankäytön muutokset ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen.

Kolmas numero on kymmenen. Suomalaiset kuluttavat luonnonvaroja kymmenen kertaa enemmän kuin mitä kestävä taso sallii. Ilmastokriisin ja luontokadon taustalla on luonnonvarojen ylikulutus. Omaa liiketoimintaa täytyy jatkossa tarkastella kierto- ja jakamistalouden kautta. Vasta alle kymmenesosa maailman raaka-aineista on kiertotalouden piirissä.

Vastuullisuus on jokaisen asia

Planeetta maa on jokaiselle organisaatiolle tärkein sidosryhmä niin pitkään kun emme ole vieneet elämää muille planeetoille. Sen lisäksi myös asiakkaat odottavat toimia ja kilpailijat etenevät rivakasti. Omistajat ja sijoittajat asettavat yhä useammin erilaisia vastuullisuustavoitteita. Rahan hinta määräytyy jatkossa jo nyt usein vastuullisuustoimien mukaan. Julkisen sektorin ja hankintojen kautta tulee jatkuvasti uusia vaatimuksia, kansalaisjärjestöt vaativat enemmän eikä julkista keskusteluakaan voi unohtaa.

Erityisen vauhdikkaasti etenevät kuitenkin lainsäätäjät. EU:n taksonomia, kestävyysraportointia koskevat direktiivi, päästökauppa, biodiversiteettistrategia ja ennallistamisasetus. Kun vapaaehtoiset toimet eivät ole vuosikymmenten myötä riittäneet, tulee sääntely tiukentumaan.

Vastuullisuuden kestävyysraportointi tukee liiketoiminnan kehittämistä ja johtamista sekä tuottaa sisältöä uskottavaan vastuullisuusviestintään. Vastuullisuuden rima nousee jatkuvasti, koska vastuullisuus alkaa vasta siitä, mihin lainsäädäntö loppuu.

Kun sovitat liiketoiminnan planeetan rajoihin eli numeroihin 8, 9 ja 10 sekä tunnistat muiden sidosryhmien kasvavat odotukset, voit hyvin edetä kohti strategista vastuullisuustyötä ja merkittävää kulttuurin muutosta.

Kaksi tarinaa yksilöiden havahtumisesta vastuullisuuteen

Leo Stranius havahtui ympäristökysymyksiin 17-vuotiaana. 

Maailman tila -kirjaa lukiessani ymmärsin, että ihmiskunta on omalla toiminnallaan uhkaamassa koko planeetan tulevaisuutta. Ajattelin, että elämä maailmankaikkeudessa on harvinaista. Muuttuvissa olosuhteissa kaikkein tärkeintä on turvata elämän jatkuminen eli luonnon monimuotoisuus. Vaikka olin viettänyt lapsuuden maaseudulla, minulla ei ollut erityistä luontosuhdetta. Ympäristöhavahtuminen tapahtui lisääntyneen tiedon myötä.

Tuolloin oli vuosi 1992. Rio de Janeirossa pidettiin YK:n kestävän kehityksen huippukokous, jossa maailman maat sopivat muun muassa ilmastosopimuksesta ja biodiversiteetisopimuksesta. Lukiessani yhä enemmän ympäristöalan kirjallisuutta kiinnostuin yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Ihmettelin, miksi niin harva oli huolissaan tai toimi vaikka kaikki tutkimukset kertoivat ilmastokrisistä ja luontokadosta jo tuolloin.

Myöhemmin löysin Tampereen yliopistosta ympäristöpolitiikan opinnot. Samalla löysin ihmisiä, jotka lähtökohtaisesti jakoivat samat arvot, ajatuksen ja huolen maailman tilasta. Päädyin mukaan ympäristöjärjestöjen toimintaan ja lopulta vaihdoin hyväpalkkaisen työurani tietoliikennealalta ympäristöjärjestöihin. Työskenneltyäni kymmenen vuotta kansalaisjärjestöissä ympäristöasioista tuli valtavirtaa. Aikamme suuria haasteita ei vielä kuitenkaan oltu ratkaistu. Ajattelin, että kannattaa auttaa myös niitä, jotka ponnistavat takamatkalta. Nyt on etu tehdä vastuullsuustyötä monien edelläkävijäyritysten kanssa.

Pekka Pirhonen havahtui vuonna 1977 lukiessaan kauppakorkean pääsykokeisiin kirjaa nimeltä Kasvun rajat. 

Olin 18-vuotias. Tyrmistyin ja ihastuin kirjaan, mutta en osannut tehdä mitään konkreettista asialle. Minuun jäi itämään sitkeä epäilys  – elämmekö oikein? Kuka minä olen ja miten haluan elämäni elää? Entä työelämäni?

Nyt 64-vuotiaana katson mitä on tapahtunut. Olen tehnyt työurani ICT- ja konsultointihommissa. Kiirettä ja painetta, rahan perässä juostu – mutta myös läsnäolon, rauhan, kohtuuden ja merkityksen. Tällä hetkellä kiinnostaa hyvä (työ)elämä, yhdessä uusiutuminen ja henkinen kasvu. Ja vastuullisuus.

Parista avioliitosta olen saanut etuoikeuden olla mukana viiden lapsen kasvussa nuoriksi aikuisiksi. Mietin olemmeko rakentaneet heille hyvän maailman? Miltä tuntuu olla nuori tässä ajassa? Miltä tulevaisuus näyttää? Ja oliko viisi lasta ekoteko?

Olen työssäni coachannut johtajia, johtoryhmiä, tiimejä ja työyhteisöjä. Erityisesti kahdenkeskisissä tilanteissa tuntuu nousevan vastuullisuus esiin. Aika usein huolestuneessa sävyssä. Jatkuvan talouskasvun, sellaisena kuin talouden tällä hetkellä käsitämme, siunauksellisuus arveluttaa monia. Millainen on se talous, jonka kasvusta sekä ihmiset että luonto voivat huoletta iloita?

Mietin sanaa vastuu. Onko vastuu raskas kantaa? Vai onko sittenkin niin, että kun ottaa vastuun – siis tekee jotain, vaikka pientäkin, se alkaa kantaa oman polkunsa matkaajaa? Oli kyse yksilöstä, yrityksestä, kansakunnasta tai koko ihmiskunnasta. Mitä me oikein odotamme?

Kahden yrityksen havahtuminen vastuullisuuteen

Third Rock Finland syntyi vuonna 2020 halusta palvella yrityksiä ja organisaatioita vauhdittaakseen vastuullista liiketoimintaa ja siirtymää kohti hiilineutraalia kiertotaloutta, jossa luonnon monimuotoisuus vahvistuu. Leo Stranius luotsaa thirdrockilaisia vastuullisen liiketoiminnan muotoilemiseen Suomessa. Yrityksen missiona on palvella yrityksiä ja organisaatioia vauhdittaakseen vastuullista liiketoimintaa ja muutosta kohti hiilineutraalia kiertotaloutta.

Aloitimme toimintamme tutkimus- ja analytiikkayhtiö T-Median spin-off-yrityksenä vuonna 2016. T-Median tekemät sadat vastuullisuustutkimukset ja sadattuhannet vastuullisuuteen liittyneet yritysarviot todensivat kiistatta vastuullisuuden merkityksen yritysten liiketoiminnalle. Tämä fakta, ilmastokriisi sekä yhteiskunnan eriarvoistuminen olivat kuin kutsu ja kehotus investoida vastuullisuusneuvonantoomme entistä voimakkaammin.

Humap on aina ollut olemassa (jo vuodesta 1999) yksilöitä, työyhteisöjä ja parempaa työelämää varten. Käsityksemme yhteisöjen menestymisestä pohjaa yksilöiden ja ihmisyyden arvostamiseen, merkityksen luomiseen, aidon vuorovaikutuksen mahdollistamiseen sekä kestävän liiketoiminnan rakentamiseen. Ihmisten kantokyky ja jaksaminen pitää turvata paremmalla johtamisella, jossa johtajuus on jaettua ja pohjautuu vastuullisiin arvoihin.

Humapin Reimagining work -ekosysteemiä on rakennettu vuodesta 2021 alkaen. Se kokoaa yhteen työelämän moniotteilijoita kasvukulttuurista vastuullisuuteen, jotka haluavat eri näkökulmista ja osaamisalueista olla mukana kehittämässä kestävää, vastuullista ja inhimillistä työelämää. Vastuullisuuden moniosaajat Leo Stranius ja Third Rock Finland ovat hiljattain liittyneet joukkoomme. Ekosysteemi on luonteva tapa lähestyä työelämän ilmiöitä ja planetaarista kantokykyä yhteisinä kehittämishaasteina.

Kirjoittaja Leo Stranius työskentelee vastuullisuusorganisaatio Third Rockin toimitusjohtajana ja toimii Humapin ekosysteemikumppanina sekä vastuullisen liiketoiminnan asiantuntijana. Pekka Pirhonen toimii Humapissa organisaatiokonsulttina ja johtoryhmien oivalluttajana.

SYVENNÄ AJATTELUASI HUMAPIN VASTUULLISUUSKESKUSTELUSSA: Mitä on yritysvastuu ja miksi sitä ei kannata sivuuttaa liiketoiminnassa?

Vastuu kantaa ottajaansa. Vastuullisessa organisaatiossa on ilo työskennellä. Vastuullisuus tapahtuu ihmisten työarjessa. Organisaation kulttuurin on kasvettava vastuulliseksi – meidän on omaksuttava inhimillinen tapa olla ja toimia yhdessä.

Julkaisemme to 9.2. videopuheenvuoron yritysvastuun trendeistä sekä planetaaristen rajojen ja yhteistyökulttuurin merkityksestä tulevaisuuden liiketoiminnassa. Aiheesta keskustelmassa mukana ovat Humapin ekosysteemikumppani Third Rock Finland Oy:n toimitusjohtaja Leo Stranius ja Humapin organisaatiokonsultti Pekka Pirhonen.

Yritysvastuupuheenvuoro on katsottavissa 9.2. TÄÄLLÄ.